Luennot ovat kunnolla lähteneet käyntiin, ja tulevien viikkojen aikana tekemistä kurssien suhteen kyllä riittää. Viikonloppu kului ensin peli-illan merkeissä, ja eilinen sunnuntai vietettiin piknikillä. Yhdet keskiviikko-kekkerit tuli nähtyä.
Pian on kulunut kuukausi täällä olostani. Vaikka erot Suomen ja Saksan välillä ei ole niin järisyttävät, on täällä muutama asia toisin. Täällä ollessani olenkin listannut asioita, joihin en ole törmännyt Suomessa:
- Ihan ensimmäiseksi huomioni kiinnitti se, kuinka ihmiset halaavat nähdessään toisensa. Joka kerta. Vaikka olisit nähnyt kaverin jo aikaisemmin päivällä, on ihan luonnollista halata myös myöhemmin, kun tapaatte.
- Ovet aukeavat käytännössä väärään suuntaan. Suomessa usein ulko-ovi aukeaa ulospäin, täällä päinvastoin. Pari kertaa olen ihmetellyt, miksei ovi aukea..
- Myös astioiden kuivauskaappi / ritilä on näköjään suomalainen keksintö. Täällä ei sellaista tunneta.
Saksalaisten näkemys kuivauskaapista.
- Luennoilla luennoitsijoita on usein kaksi tai jopa kolme. Ja siis molemmat ovat koko luennon ajan läsnä. Lisäksi luokkahuoneissa ei ole mitään ylimääräistä: tietokoneet, taulutussit, liidut ym. tuo luennoitsija itse!
- Sitten suojatiet. Keskustaa lukuunottamatta täällä ei ole käytännössä suojateitä, ja vaikka olisikin, ihmiset eivät käytä niitä vaan puikkelehtivat autojen läpi. Outoa!
Kahvia lukuunottamatta ei Suomesta niin kovin paljoa sitten kaipaakaan. Saunaa ehkä hieman, mutta ilman sitäkin pärjää. Mölkkyäkin pääsin pelaamaan joku päivä sitten, joten melko kotoisalta tuntuu. Ja hyvää niin!
Mukavaa viikkoa!
- Sanna