Milan

Ciao!

Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt tovi, sillä menoa on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Ennen huomista Prahan reissua palaan viikon takaiseen reissuun Milanoon. Lämpöä riitti enemmän kuin olisi tarvinnut, mutta oli kyllä ihan mahtavaa nähdä taas paljon uusia paikkoja ja opittua paljon uudesta maasta ja sen kulttuurista.

Ruoka oli hinta-laatusuhteeltaan erinomaista, eikä Italiasta kyllä pahaa viiniä löydy. Halvin tähänastinen viinilasini maksoi 3 euroa, senttejä taisi olla enemmän kuin 16 - parasta viiniä, jota olen juonut! 

Kaikki pakolliset nähtävyydet tuli nähtyä - Duomon katedraali, Leonardo da Vincin maalaus sekä keskusta ylipäätään. Ihmisiä vilisi aivan liikaa, itse en kyllä tuolla haluaisi enää asua. Kadut ovat ahtaat ja autoja ja skoottereita liikkuu yhtälailla, joten sai kyllä katsoa eteensä.

Milanossa on tänä kesänä maailmannäyttely, Expo2015. Kyseessä on siis tavallaan näyttely, jossa tällä kertaa oli teemana ruuan kulutus ja ruokajätteen vähentäminen. Tähän oli osallistunut useita maita, joiden "kojut" tarjosivat oman maansa näkemyksen aiheeseen liittyen. Mistään pienestä näyttelystä ei ollut kyse - alue oli miljoona neliometriä laaja! Kävelykilometrejä kertyi useamman viikon osalta..

 












 Lyhyestä virsi kaunis. Kuvat kertokoon puolestaan!

Castello Sforzesco -linna

Duomon katolta.

Expo2015 alue.

- Sanna

Ich möchte etwas Sport machen!

Niin on taas viikko vierähtynyt. Aika menee ajoittain yllättävän nopeasti, tällä viikolla jopa sai tehdä ihan kunnolla kouluhommia. Torstaina pidin ensimmäisen esitelmän Suomen ja Saksan verotuksen eroista, ja voin olla ihan ylpeä että oma kielitaitoni vääntäytyi tuonkaltaiseen sanastoon.

Maisema parinviikon takaiselta pyörälenkiltä.

Täällä on kesä jo alkanut, ja on ollut ihan huippua, kun voi lähteä ilman takkia joka paikkaan. Liian kuuma sentään ei ole vielä ollut, joten esimerkiksi lenkille on voinut lähteä mihin kellonaikaan tahansa. Lenkkeilystä (ja pyöräilystä!) olen jaksanut pitää täällä kiinni, sillä se on yksi parhaimmista tavoista rentoutua kaikkien rientojen ohellä, sekä samalla tulee nähtyä kaupunkia monista eri osista.

Täällä yliopisto tarjoaa useita kymmeniä liikuntakursseja, erilaisista taistelulajeista yksipyöräisellä pyörällä ajamiseen ja jonglooramiseen. Itse päädyin kuitenkin valitsemaan tutun suomalaisen lajin, kahvakuulan, omaksi viikottaiseksi liikunnaksi. Täällä laji on käytännössä tuntematon. Olen selostanut useille saksalaisille lajista, etsinyt jopa sanakirjasta käännöksen mutta siltikään laji ei sano mitään. Hetken jo pohdin, onkohan tämä suomalainen juttu, mutta Wikipediasta löytyi tieto, että naapurimaasta Venäjältä on kahvakuula saanut alkunsa..

Lenkkeilyalueena Chemnitz ei omasta mielestäni ole kyllä mitenkään hyvä. Jos haluaa juosta muualla kuin asfaltilla, on lähdettävä ratikalla tai bussilla ja matkustaa useampi kilometri päästäkseen lenkkipoluille. Luonto onkin ehkä se, miten eniten Suomesta kaipaa. Vaikka täällä on rauhallista ja mukavia puistoja, kaupungin melua ei paeta samalla tavalla mitä kotona Suomessa.

 
Yliopisto tarjoaa kuitenkin todella hyvät alueet liikunnan harrastamiselle - täällä on oma juoksurata, jalkapallokenttä, tennis- ja lentopallokenttiä ja paljon muuta! Opiskelijana täällä on kyllä erinomaiset mahdollisuudet lähes kaikkeen :)

Kivaa kesän alkua Suomeenkin!

- Sanna


 

Hamburg

Grüße aus Hamburg!

Torstaina aikaisin aamulla lähdin kimppakyydillä kohti Hampuria. Ensimmäistä kertaa pääsin autobahnoille, ja hetken istuinkin kauhusta kankeana vauhdin takia. 500 kilometrin matka taittui vähän reilussa neljässä tunnissa, hidasteina nopeammalle matkalle oli muutamat työmaat. Suomessa 80 km/h tuntuu melko etanavauhdilta tuon reissun jälkeen..

Hampuri on kyllä yksi tähänastisista näkemistäni paikoista kaunein. Nähtävää olisi riittänyt useammallekin päivälle, mutta tunnetuimmat paikat tuli kierrettyä. Olisi voinut harkita askelmittarin mukaanottamista, sillä kolmen päivän aikana tuli käveltyä enemmän kuin tarpeeksi.

Maisemien lisäksi tuli taas opittua paljon saksalaisesta kulttuurista ja tavoista. Esimerkiksi juuri Hampurissa ihmisiä saatetaan tervehtiä sanomalla "Moin!", joka on käytännössä sama kuin "Hallo!". Tästä tunnistaa hampurilaisen, jos tervehdyksen kuulee muualla.







 

Sääolosuhteet olivat yllättävän hyvät, vaikka rannikkokaupungissa on tapana olla sateista ja tuulista. Ja hyvä niin, sillä monet paikat olisi jäänyt näkemättä, mikäli sää olisi ollut huonompi.

Rathaus

HafenCity

Kuuluisa St. Michaelis-Kirche tuli myös nähtyä pikaisesti. Planetarium vuorostaan oli eräänlainen elokuvateatteri,  jos nyt niin voisi paikkaa kuvailla. Paikassa on siis erilaisia näytöksiä pääasiassa avaruuteen ja tähtitieteeseen liittyen. Erikoisen näytöksestä teki sen, että itse valkokangas oli katossa, joten myös tuolit oli makuuasennossa. Avaruuteen liittyvä sanasto saksaksi on itselläni melkko heikkoa, joten kauheasti tietoa ei jäänyt mieleen. Mutta kokemuksena erittäin hieno!

Seuraavana matkana onkin Milano. Sitä odotellessa!

- Sanna